Historiaa

Kahvilarakennus on Alikartanon alkuperäinen päärakennus, joka valmistui vuonna 1731. Tässä rakennuksessa on säilynyt ennallaan huonejärjestys. Nykyinen sali on alunperinkin toiminut salina, kahvio toimi porstua kamarina, ”kukkahuone” oli herrainhuone, näyttelyhuone toimi makuukamarina ja nykyinen henkilökunnan huone oli piian huone.  Nykyisen pikkuväentuvan eli leikkimökin paikalla oli väentupa, jossa valmistettiin kartanon ruoat. 

Tämän rakennuksen sisäkatto on silmiinpistävän vino. Syy tälle on 1700- luvun vuotavat lauta- ja olkikatot. Välikatonkin oli siis oltava vino, jotta välikaton tuohet ohjasivat vesikatosta vuotavan veden tuohia pitkin ulos. Kahvilan tapetit ovat viime vuosina uusitut, mutta jäljitellen tämän rakennuksen seinistä löytyneiden tapettien kuviointia. 

Nordenskiöldien sukuhauta löytyy parkkipaikalta käännyttäessä vasemmalle 100m päässä tien oikealla puolella. Tänä päivänä se on peitetty maalla ja sitä ympäröi punamullan värinen puuaita. 

Alikartanolta joelle päin katsoessa näkee hulppean rakennuksen kukkulan päällä. Siellä on Ylikartano. Näkyvä rakennus ei kuitenkaan ole päärakennus vaan kartanon meijeri ja väentupa.

Kun eversti Carl Fredrik Nordenskiöld, joka oli jälleenrakentanut Isonvihan jälkeen Frugårdin, kuoli vuonna 1779, hänen kolme poikaansa jakoivat kartanon ja kylän. Adolf Gustav jäi vanhaan Frugårdiin, Anders rakensi kartanonsa Andersbergin joen toisella puolella kohoavan harjun laelle ja Ulrik rakensi kartanonsa Ulriksdalin Nummisten kosken yläpuolelle. Suomenkieliset torpparit ryhtyivät kutsumaan vanhaa Frugårdia Alikartanoksi ja Andersbergiä Ylikartanoksi. Ylikartano on tällä hetkellä yksityisomistuksessa. 

Enni Mustosen romaanisarja Rouvankartanon tarinoita kertoo Adolf Gustavin vaimosta Hedvig Eleonora Lilliehöökistä eli Hedda Noorasta, joka toimi tämän kartanon emäntänä yli 50 vuotta. 

Alla oleva maalaus koristaa kahvilan salin seinää. Sen on maalannut taitelija Pirkko Kanerva 1990-luvun alussa lahjaksi kahvilalle, jonka Kirsti Manninen ja Anne-May Ignatiew-Aukia perustivat silloin ensimmäistä kertaa.  Kahvila oli noin 20 vuotta kiinni ja muiden omistuksessa, kunnes vuonna 2021 kahvila avattiin uudelleen työllistämään Kirsti Mannisen lastenlapsia. Maalausta esittävän kortin voi ostaa kahvilasta.